Taas kerran kolahti. Hodgman törmäsi Finleyn kanssa maalin edessä, ja tuloksena luultavasti jonkin asteinen lievä aivovamma (entiseltä termiltään aivotärähdys). Tai kuten media sen kuvaili, tillin tallin. Katsomo repeää, some repeää, media repeää, tuomaristo ei tiedä pitäisikö revetä, kurinpito odottaa muiden repeämistä ja osa huokailee muiden repeämisille. Pelaajista suurin osa ei nähnyt tilanteessa mitään repeämisen aihetta.
Aina kun taklataan, on mahdollisuus vakavaan loukkaantumiseen. Aina. Joten jos taklaus pitäisi aina jättää tekemättä kun on riski että jotain sattuu, ne tulisi poistaa jääkiekosta kokonaan. Onpa osa ihan oikeasti tätäkin vaihtoehtoa väläytellyt. Vähän sama kun lyötäsiin formuloihin rajoittimet 90km/h kohdalle. Jotain oleellista jäisi puuttumaan. Jääkiekossa fyysinen kontakti on se oleellinen asia, joka tekee siitä juuri jääkiekon. Jos se otetaan pois, jäljelle jää toki taitoa ja taktiikka, mutta se ei ole sama peli. Jos jääkiekko halutaan säilyttää jääkiekkona, ei taklaamista kannata poistaa pelistä. Joten voidaan todeta, että taklaaminen on olennainen osa, ja valitettavasti siinä on aina läsnä loukkaantumisriski. Aina ei ole rikottu sääntöjä, vaikka pelissä tapahtuukin loukkaantuminen (terveisiä Leinoselle Tapparaan).
Kevään 2017 trendinä on ollut nostaa pöydälle taklaajan vastuu, kun jotain sattuu. Vastustajaa pitäisi kunnioittaa enemmän ja pitkillä pelikielloilla pitäisi antaa selkeä viesti pelaajille. Sinänsä ihan hyvä keskustelun aihe, harmi vain että keskustelu on yleensä jo alunperinkin poissa raiteiltaan. Ja valitettavan usein sitä ohjaavat värilasit. On helppoa tuomita teko ja tekijä, kun hän pelaa jossain muussa joukkueessa kuin siinä omassa suosikissa. Aihe on niin herkullinen, että tartutaanpa siihen täysin toisesta vinkkelistä.
Yleensä taklaajan vastuuta lähdetään purkamaan siitä suunnasta, että voiko taklaaja olettaa että hänen tekonsa satuttaa vastustajaa? Esimerkiksi aiemmin keväällä mediassa pyöri ahkerasti lause "taklaajan pitäisi tajuta että tuolla tavalla taklatessa tulee rumaa jälkeä". Jos nyt kuitenkin päästään yhteisymmärrykseen siitä että pelissä saa taklata, niin mitä voidaan odottaa taklaavalta pelaajalta? Mikä hänen vastuunsa oikeasti on? Pelaaja ei voi kontrolloida muiden tekemisiä, ainoastaan omaa toiminaansa. Joten taklaaja ei voi olla vastuussa muusta kuin omasta toiminnastaan. Säännöt määrittelevät sallitun ja kielletyn taklauksen, joten taklaajan vastuulla on pyrkiä noudattamaan sääntöjä. Selkeiten tämä onnistuu pitämällä käden alhaalla ja kropassa kiinni, sekä jättämään hypyn tai liian kovan vauhdin pois. Jos nyt tuota Finleyn taklausta Hodgmaniin katsoo, niin se on Finleyn vartalon ja vauhdin osalta täysin sääntöjen mukainen. Ainoa mitä hän olisi voinut tehdä paremmin, olisi ollut jättää koko taklaus tekemättä. Joidenkin mielestä se on tavoiteltava suunta, joidenkin mielestä silloin kyse ei ole enää jääkiekosta.
Tässä vaiheessa yleensä nostetaan päähän osunut taklaus-kortti taskusta. "Pitikö vetää suoraan päähän, häh?!", kuten somessa kysellään. Haluaisin vain tietää mitä Finley olisi voinut tehdä toisin että taklaus ei olisi osunut päähän, kun Hodgman tuli pää alhaalla päin? Jos ollaan yhtä mieltä siitä että pakki saa taklata kiekollista pelaajaa maalin edessä, ei Finley voi tuossa tehdä mitään toisin. Hän pitää kädet alhaalla, ei hyppää eikä tule liian kovalla vauhdilla. Hän kantaa taklaajan vastuun täydellisesti.
Tästä päästäänkin siihen toiseen osapuoleen. Taklattavan vastuu. Arka aihe, koska kukaa ei uskalla julkisuudessa sanoa että pelaajilla on vastuu myös silloin kun heitä taklataan. Sinänsä jännä asia että jo päiväkodeissa lapsille opetetaan että asioilla on seuraukset, ja jos päätät tehdä asioita joissa voi sattua niin ei pitäisi kauheasti yllättyä jos sattuu. Jos et halua että nenään sattuu, älä juokse naama edellä tahalteen seinää päin. Nyt kun aikuiset ihmiset puhuvat taklauksista, tämä muuttuukin siten että myönnetään pelaajan vastuu myös silloin kun häntä taklataan, mutta lause jatkuu aina sanalla "mutta...". Jos pelaaja oppii siihen että hän saa taklausimmuniteetin painamalla päänsä alas, niin voiko häntä syyttää sen käyttämisestä? On suorastaan pelottavaa katsoa kun pelaaja on metrin irti laidasta ja painaa päänsä alas kun näkee että vastustaja on tulossa kohti. Koska silloin häntä ei saa taklata. Ongelmat muodostuvat silloin kun tämä tehdään viime tipassa, ja on taklaajan reaktioista ja taidoista kiinni miten paljon taklaus osuu tai on osumatta. Melko hurjaa arpapeliä. Hieman samalla logiikalla osa ihmisistä kävelee suojatielle vaikka näkee auton tulevan kovaa vauhtia, koska "se ei saa ajaa mun päälle". Tosin silloin jos jotain sattuu, aika moni kysyy että oliko sinne auton alle pakko kävellä ehdoin tahdoin. Oikeassa oleminen ei lohduta kun molemmat jalat ovat poikki. Jääkiekossa kun joku tekee saman, huudetaan yhteen ääneen taklaajan vastuuta. Tosin se immuniteetin käyttäminen ei lämmitä kun joutuu muutaman viikon sairaslomalle päävamman takia.
Toki on tilanteita jossa pelaajat tekevät virhearviointeja ja ylilyöntejä. Kurinpidon tehtävä on erottaa ne tilanteet niistä, joissa taklaaja tekee kaiken oikein ja kantaa vastuunsa. Ehkä jonain päivänä kurinpito kantaa oman vastuunsa ja perustaa päätöksensä vain siihen mitä tapahtui, eikä siihen millainen mediasirkus aiheesta saadaan tai mikä nimi siellä selässä sattuu olemaan.
Kokonaan toinen aihe on ihmetellä miten tällaiseen tilanteeseen on päädytty. Mikä saa kokeneen Hodgmanin ajamaan maalille noin varomattomasti? Mikä saa pelaajat kääntämään selkänsä juuri ennen taklausta tai luistelemaan kiekollisena ilman että seuraavat ympäristöä? Ongelmalle on helppo löytää selitys: pelaajat eivät ole tottuneet taklauspeliin. Junioreissa ei taklata koska jotain voi sattua. Miehissä luotetaan siihen että kukaan ei taklaa silloin kun voi sattua. Ja tästä seurauksena suurin osa ei taklaa, koska siinä voi sattua. Ja silloin tulee alivoimaa omalle joukkueelle ja kenties pelikieltoa kaupan päälle. Ja koska taklaukset vähenevät, niitä ei aina osata odottaa. NHL:ssä on huomattavasti enemmän taklauspeliä kuin Liigassa, ja siellä suomalaisetkin pelaajat oppivat aika nopeasti että hereillä pitää olla aina kiekollisena. Lainekin oppi sen kantapään kautta.
Kurinpito voi vaikuttaa oleellisesti loukkaantumisten vähenemiseen päätöstensä kautta. Se ei tapahdu antamalla pidempiä pelikieltoja, vaan sillä että jätetään antamatta niitä pelikieltoja jos taklaaja kantaa vastuunsa mutta taklattava itse aiheuttaa toiminnallaan loukkaantumisen. Ja tuodaan se ilmi perusteissa. Kun pelaajille opetetaan että tyhmäilemällä ei saa vastustajalle penalttia, niin se tyhmäily loppuu.
IIHF:n säännöissä sanotaan selvästi että jos taklattava tulee kohti taklaajaa pää alhaalla, ja taklaaja suorittaa taklauksen puhtaasti, ei päähän osuneesta taklauksesta tule antaa rangaistusta. Valitettavasti tämä usein unohtuu tuomareilta koska loukkaantumisen tapahtuessa paine on aika kova. Finleyn ja Hodgmanin tapauksessa tuomaritkin kantoivat vastuunsa eivätkä antaneet Finleylle jäähyä. Aivan kuten säännöissä sanotaan. Katsotaan kantaa kurinpito vastuunsa.
