sunnuntai 16. elokuuta 2015

Jos ei jossiteltaisi?

Urheilu ja fanittaminen herättävä voimakkaita tunteita. Siksi se onkin niin kivaa. Peliä voi seurata analyyttisesti ilman tunnesidettä, mutta parhaimmillaan siitä voi saada huikeita fiiliksiä. Johtuen kilpailemisen luonteesta, kaikki eivät voi voittaa. Paitsi Nuoren Suomen säännöillä. Aikuisten peleissä jokaista voittajaa kohtaan on vähintään yksi häviäjä, ainakin tuloksellisesti.

1999, Hartwall Areena. Jokerit kohtasivat SaiPan pudotuspeleissä ja ylimielisesti Areenaan oli buukattu taitoluistelukisat pelipäiville joten kaksi ensimmäistä peliä pelattiin Lappeenrannassa. SaiPa voitti molemmat. Kuitenkaan usko ei horjunut jokerifaneilla, olihan joukkueessa huippunimiä nippukaupalla. Jokerit hallitsivat ottelua aika selkeästi, mutta lopussa taululla oli lukemat 4-5. Jokereiden kausi loppui siihen ja muistan miten päätössummerin jälkeen istuin katsomossa ja odotin että jotain tapahtuu ja tulos muutetaan. Koska ei näin vain pitänyt voida käydä. Kukaan ei muuttanut tulosta, ja tilanne oli pakko hyväksyä. Se pudotus on valtava, kun jokainen solu ja mielen sopukka uskoo 100% varmuudella voittoon, mutta sitä ei tulekaan.

2015, Harjun kenttä, Lohja. Amerikkalaisen jalkapallon III-divisioonan pudotuspelit, jossa vastakkain ovat Lohja ja Rovaniemi. Lohja hallitsee peliä, ja saa useamman mahdollisuuden voittaa varsinaisella peliajalla. Lopussa tilanne on kuitenkin tasan 6-6, ja vuorossa on hyökkäyskilpailu. Käytännössä rangaistuslaukauskilpailua vastaava. Ottelun lopussa Lohja oli hallinnut peliä suorastaan suvereenisti, joten katsomo sekä pelaajat uskoivat 100% voittoon. Sitä ei kuitenkaan tullut, vaan Rovaniemi voitti pelin. Sama tunne kuin vuonna 1999 valtasi mielen. Ei ole mahdollista. Tälläkään kertaa kukaan ei muuttanut tulosta, vaan se piti hyväksyä.

Urheilun historia on täynnä katkeria hetkiä. Jääkiekossa mm-finaalin häviäminen 5-1 johdosta, HJK:n sulaminen eurokentillä sekä muutama futiksen maajoukkuepeli. Kaikki näitä yhdistää halu jossitella. Jos olisi siinä ja siinä tehty toisin. Jos se ja se olisi onnistunut. Jos ja jos ja jos. On helppo kyseenalaistaa päätökset, kun tietää lopputuloksen. Harvoin kuulee sanottavan "tällä kertaa onnistui ja mestaruus tuli, mutta päätös oli silti huono".

Sivullisten jossitteluun eivät pelaajat voi vaikuttaa, mutta joukkueen sisäiseen jossitteluun kyllä. Jos pelaaja tekee jokaisessa tilanteessa parhaansa, ei tarvitse jossitella. Kun itsestään saa ulosmitattua maksimin, ei enempää voi vaatia tai saavuttaa. Kun pelin jälkeen pelaaja katsoo pukukopissa joukkuekaveria tai itseään peilistä, ja voi ylpeänä sanoa "annoin kaikkeni", ei tarvitse jossitella. Joskus se maksimikaan ei riitä. Urheilijan urheilullinen omatunto on puhdas, ja tappion katkeruus on helpompi hyväksyä. Sen sijaan jos pelin jälkeen sisimmässään tietää että joissain tilanteissa tuli pelattua hieman löysästi ja luovutettua henkisesti, tappion aiheuttama tunne voimistuu entisestään. Tällöin voi ihan aiheestakin syytellä itseään, tai jopa syytellä muita kun itsetunto ei kestä totuutta.

Pelaaja ei voi suoraan vaikuttaa muuhun kuin omaan tekemiseensä ja pelaamiseensa. Katkerien tappioiden kokijana sekä kentällä että katsomossa annan jokaiselle pelaajalle, nuorelle tai vanhalle, isolle tai pienelle, ohjeeksi että ulosmitatkaa isoissa peleissä aina kaikki mitä itsestänne saatte irti. Silloin voi pelin jälkeen kävellä pää pystyssä, oli lopputulos mikä tahansa. Silloin on helppo kunnioittaa tulosta.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Maailman paras kitinäkansa

Ei jääkiekon MM-kisoja ilman tuomariskandaalia, -farssia ja somevyöryä. Aina meitä sorretaan, Putin on maksanut kaiken ja Suomella on aina vastustajana sekä joku maa että jotkut tuomarit. Ja joka hemmetin vuosi, joka hemmetin turnaus. Ennen turnausta on lämmitelty koko kausi Liigassa haukkumalla tuomarit keskimäärin kerran pelissä (yleensä se hävinnyt osapuoli). Hyvillä mielin voikin sanoa että olemme maailman paras kitinäkansa.

Viime vuonna tuomareilta jäi näkemättä miten Erik Haula tyrmättiin poikittaisella mailalla. Tuomarit eivät nähneet rikettä, joten huolimatta rajusta loukkaantumisesta eivät antaneet jäähyä. Paskoja olivat.
Tänä vuonna päätuomareilta jäi näkemättä miten Komarov polvitaklasi venäläistä. Linjatuomari näki, ja kun päätöksentekohetkellä näytti siltä että venäläinen loukkaantui taklauksesta tuomarit tekivät sääntöjenmukaisen 5+20min vihellyksen. Paskoja olivat.

Käytännössä molemmissa tilanteissa ei ole päätöksentekohetkellä oleellista osuiko taklaus vai ei, ainoastaan sillä mitä tuomarit näkivät. Nyt ollaankin vaikeassa paikassa jos tuomari on paska kun ei anna vitosta vaikka joku loukkaantuu, ja tuomari on paska kun antaa vitosen kun joku loukkaantuu.

Valitettavasti molemmissa tilanteissa kärsijänä oli Suomi, joten ei ihme että kierrokset nousevat kotikatsomoissa.

Internetin syövereistä löytyy tietoa ilmiöstä nimeltä valikoiva muisti. Tiivistettynä se on sitä, että kun vastustajalta jää jäähy viheltämättä se ketuttaa isosti, ja kun suomelta jää jäähy viheltämättä sitä ei edes sen kummemmin huomioida. Eli vaikka tuomarit tekevät kyseenalaisia suorituksia molempiin suuntiin, kotikatsomossa muistellaan vain niitä mitkä olivat itselle haitallisia. Ei ihme että turnauksen jälkeen tulee tunne että joka pelissä tuomarit sorsivat meikäläisiä.

Jokaisessa sopassa on mausteita, niin tässäkin. Jättipippurina on kotoinen Liiga ja kierroksesta toiseen jatkuva tuomareista kitiseminen valmennusjohdon suunnalta. Liigavalmentajat ovat isolle osalle faneista Mertarannan tai Tammisen kaltaisia totuuden torvia, joiden mielipiteet otetaan absoluuttisena faktana, Alempien sarjojen valmentajille he ovat esikuvia, ja pelaajille auktoriteetteja. Eli kun he kitisevät, kaikki muutkin kitisevät. Tai ainakin ovat samaa mieltä että tuomarit ovat paskoja. Ainoa ero on siinä että Liigassa kukaan ei puhu maksetuista tuomareista, mutta MM-kisoissa aina joku on heidät lahjonut.

Mertaranta onkin mielenkiintoinen mauste. Kun jättää oman valikoivan muistin sivuun ja katsoo peliä objektiivisesti, huomaa miten vahvoilla värilaseilla Mertaranta selostaa. Sen lisäksi miehen ymmärrys tuomaritoiminnasta sekä jääkiekon säännöistä on hieman vajavaista, joten hänen suustaan tulee aika paljon suoranaista typeryyttä. Kotikatsomo ei häntä kyseenalaista, vaan huutaa samaa kitinää kotona kurkku suorana.

Muistaako kukaan milloin tässä maassa olisi huudettu maksetuista tuomareista silloin kun tuomiot suosivat Suomea? Huusiko Tsekki-pelissä kukaan puusilmää kun tuomari jätti viheltämättä päivänselvät suomalaisjäähyt? Toivottavasti joku huusi PÄSSI! kun Salmela pelasi päin honkia ja kaatoi venäläisen, ja nimenomaan kohdisti huudon Salmelaan.

Tuomarit ovat tehneet huonoja päätöksiä kautta ajan. Ja tulevat niin tekemään tulevaisuudessakin. Kun tämän hyväksyy, ja keskittää tarmonsa johonkin muuhun kuin kitinään, usein saa itse pelistäkin enemmän irti. Komarovin vitonen oli niin monella tapaa järkyttävän huonosti tuomittu tilanne, mutta ei siitä suomalaisvihaa tai lahjontaa saa millään. MM-kisoissa on aina saunakavereita tuomareina, ja SE on oikeasti vakava ongelma. Ei se ole tuomareiden vika että he ovat liian kovassa paikassa, harva tuomari kieltäytyy kisakutsusta sanoen ettei koe olevansa tarpeeksi hyvä. Joten miljoonien meemien ja someviestien sijaan voisi lähettää vaikka Arto I. Järvelälle postia ja kertoa mielipiteen herrasta.

Suomen tippumisessa on jotain hyvääkin. Nyt voi katsoa huikeita mitalipelejä ilman että puoli Suomea huutaa huonoista tuomareista. #vapaus

tiistai 17. helmikuuta 2015

Herkät hipiät

Jääkiekko on testosteronia tihkuva peli jossa veriset ja hikiset äijät meuhkaavat kaukalossa kirosanojen lennellessä, katsomoissa virtaa kalja ja kansa mylvii. Kovien miesten peli, epäilemättä. Toimistolla istuu kovien miesten kovat johtajat, jotka ovat nähneet ja kokeneet urallaan kaiken. Toiminta on äijämäistä, eli suoraa ja rehellistä.

Eikun siis...

Pelistä voidaan olla montaa mieltä, mutta toimiston kohdalla ylläoleva kuvaus taisi mennä aika pahasti metsään. Tarinoita löytyy vaikka millä mitalla, mutta vastenmielisyydessään voiton vie viime kaudella Mestiksen tapa hoitaa pelikieltoja. Ensin rangaistus annetaan väärälle pelaajalle (http://tinyurl.com/l3zn5rl) ja valmentajan tätä ihmetellessä ei pyydetä anteeksi, pahoitella tai kommentoida järjetöntä munausta mitenkään. Sen sijaan valmentajalle annetaan sakot kurinpidon arvostelemisesta.

Nyt Liiga astui mukaan omalla käytöksellään. Kuvaaja huomaa että hänen ottamaansa kuvaa käytetään luvatta (kansankielellä varkaus) joten ymmärrettävästi hän on närkästynyt ja pistää Twitteriin viestin aiheesta. Kuva on Sportin hallissa ja siinä on Liigan tunnus isolla. Aika luonnollista että syyllinen on jompikumpi tai molemmat (http://tinyurl.com/lxlbmya). Liigan Juha Huhta (kuka?) vastaa Twitteriin epäammattimaisesti ja peruu kuvaajalta oikeudet kuvata Liigan tapahtumissa.

Juha Huhta on Liigan vastaava tuottaja. En tiedä mitä hän tuottaa koska nimi ei ole koskaan tullut vastaan, mutta tuskin hän hyvää imagoa ainakaan osaa tuottaa.

Yleisesti yritysmaailmassa ymmärretään että asiakkaille tai yhteistyökumppaneille ei kannata vittuilla vaan pieni nöyryys tuottaa enemmän voittoja (vaikka asiakas olisikin väärässä). Jääkiekossa taas jostain syystä toimistoilla ei aina osata edes alkeellisia käytöstapoja. Kun ammattipelaajalle annetaan vahingossa perusteeton pelikielto, olisi syytä pyytää anteeksi. Tai jos se sana on liian vaikea sanottavaksi, voisi edes pahoitella. Kun sekään ei tullut mieleen, niin viimeistään siinä vaiheessa kun valmentaja tätä ihmettelee, voisi hieman nöyrtyä ja toteuttaa jomman kumman. Eikä antaa sakkoja.

Jos julisteessa on metrin kokoinen Liigan logo, ei voi vetää hernettä nenään jos kuvaaja olettaa Liigan kenties olevan osallinen asiassa. Kun asia ei näin ole, Huhta olisi voinut vastata Twiittiin ihan asiallisestikin. Tässä on Huhdalle ilmainen konsultaatio ja esimerkki fiksummasta vastauksesta: "@rautiaine: Pahoittelut että kuvaasi on käytetty ilman suostumustasi. Kyseisen julisteen kohdalla Liiga ei ole osallinen. Suhtaudumme tekijänoikeuksiin vakavasti, ja voit olla yhteydessä suoraan minuun jos voimme auttaa tilanteen selvittämisessä jotenkin."

Aika monelle olisi jäänyt tapauksesta parempi mieli, sekä Liigan imago saattaisi olla parempi kuin nyt valitulla linjalla. Voisivatko Kaiken Maailman Huolestujat tulevaisuudessa olla tappeluiden sijasta huolissaan vaikka Liigan ja Mestiksen toimistojen käytöstavoista?